Ilmari XIX:n etsintä

Tällä sivulla kerron Ilmari XIX:n etsinnästä Jepen (OH2KXH) ja minun, Peku (OH2JBB), näkökulmasta. Jos Ilmarin etsintä kiinnosta, niin artikkelin lopussa on ohjeita tarvittavista varusteista yms. Suosittelen kyllä koko tarinan lukemista ja vasta sitten päättämistä osallistumisesta :-)

Historiaa

Kuulin pari vuotta sitten Ilmari projektista ohimennen. Silloin kuulemissani jutuissa ei vielä ollut mukana GPS vastaanotinta, vaan luulin Ilmarissa olevan pelkän majakan, jota olisi sitten pitänyt suuntia kettujahdin tapaan.

Aloin sillon suunnittelemaan järjestelmää, jossa kaksi tai useampia GPS:llä varustettua ja toisiinsa pakettiradiolla yhtettä pitävää autoa osallistuu jahtiin. Autot saisivat toisiltaan reaaliajassa ristisuuntimia graafisesti ruuduilleen ja koordinoisivat liikkeitään paketilla. Keväällä kuulin että Ilmarin tulee lentämään ja että siinä on GPS ja APRS pakettiasema. "Hyvä niin. Helppo nakki", ajattelin.

Valmistelut

Aloitin tutustumisen APRS:ään ja sääpallojen sielunelämään. APRS:tä löytyy riittävästi infoa Internetistä ja tuttavani, Lassi Hippeläinen, entinen Vaisalan työntekijä, joka on tehnyt diplomityönsä sääpallojen lentoratojen laskennasta ja seurannasta joutui kestämään kysymystulvaani. Lassin tietojen ja kärsivällisyyden ansiosta sain vappuna valmiiksi perl -kielisen ohjelman, joka simuloi säähavaintopallojen liikehdintää.

Suunnittelimme Jepen kanssa auton varustusta ja teimme pari viikkoa ennen kesäleiriä kenraaliharjoituksen, jossa asensimme käyttämämme kaluston autoon. Kalustukseen kuului:

Tämä harjoitus oli todella tarpeen sillä huomasimme sähkönsyötössä ongelmia liitin ratkaisuissa. Olimme varanneet kaksi paikkaa kaikille kolmelle perusliittimelle: tupakansytytin, hella ja banaaniplugi. Rakentamissamme johdoissa oli kolmet banaanit, joten korvasimme yhden niistä tupsy -liittimellä. Vältyimme pikakolvaukselta Himoksessa.

Ohjelmisto oli miltei valmis, mutta viime hetkellä 12V jännitevaatimus mahdollistikin vain Windows koneen mukaanoton suunnitellun Linux koneen asemesta. :-( Asensin koneeseen viimehetkellä WinArps -ohjelman ja olimme valmiita jahtiin.

Jahti

Kuvan alareunassa oleva iso valkoinen risti on Ilmarin lähtöpaikka.
Kuulemamme Ilmarin APRS paketit on merkitty pienillä valkoisilla risteillä.
Oma sijaintimme paketin kuuluessa on merkitty oranssin viivan päässä olevalla vihreällä ristillä.
Muut merkinnät ovat samat kuin Ilmarin lento sivulla, jossa näkyy myös koko ajoreittimme.

Lähtö

Aloitimme hakemalla Erikin (OH2LAK) avustuksella viimeisimmät tuulitiedot Internetistä ja piirtämällä arvioidut laskupaikat GT -karttaan. (Oheisen kartan vihreä ja punainen kolmio)

Seurattuamme Himosvuoren huipulla Ilmarin lähtöä, hyppäsimme Jepen autoon ja lähdimme vanhaa nelostietä pohjoiseen kohti Jyväskylää. Saimme heti pari pakettia kopitettua ja homma näytti hyvältä (kohta 1.)
Ensimmäinen ns. totaalikämmi havaittiin oltuamme tien päällä vasta kaksi minuuttia. Ilmarin APRS -paketit tulivat 70cm taajuudella ja etsinnän koordinointi tapatui 2m bandilla. Mielestäni tämä oli mainio ratkaisu, koska voisimme käyttää Jepen dualband autorigiä. Vasta autossa, tilanteen ollessa ns. "päällä" totesin että TNC:n johto monofonin liittimessä monofonin itsensä ollessa irroitettuna takapenkillä estää puhumisen autorigillä aika tehokkaasti. Huomasimme olevamme puhepuolella tehottoman käsikapulan varassa. :-(

Ensimmäinen tauko

Vartin ajon jälkeen totesimme olevamme sen verran edellä Ilmaria että ajoimme tien varressa olevalle levähdyspaikalle. (Kuvan kohta 2.) Ilmari näkyi loistavasti kahdeksan kilometrin korkeudessa paljankin silmin. Sitten pallo osui suihkuvirtaukseen ja alkoi LIIKKUA! Löimme auton ovet kiinni ja nostimme kytkintä kohti Jyväskylää.

Tässä kohtaa oli vastaanottamassamme telemetriassa pitkä tauko. Lieneekö syynä ollut Ilmarin Big Wheel antennin säteilykuvio tai polarisaatio, mutta autoantennilla emme pystyneet kopittamaan dataa pitkään aikaan vaikka olimmekin lähes pallon alapuollella. Onneksi 80m majakka toimi ja Jyväskylän toistimella kuului tilannepaikkatietoja, jotka kirjasin käsin WinArps:iin ja ajoimme kohti Jyväskylää niiden pohjalta. Saimme myös suunta/etäisyys dataa puolustusvoimien seuranta-asemalta. Vaitettavasti etäisyys oli kilometreinä ja WinArps taas käytti maileja :-(

Toinen tauko

Kun alkoi näyttää siltä että olimme pallon tasalla, päätimme pysähtyä Jyväskylän pohjoispuolella olevalle huoltamolle. (Kuvan kohta 3.)
Onnetar suosi meitä ja saimme kopitettua Ilmarin lentoa 18km korkeudessa usean minuutin ajan. Jeppe sai myös kiikarilla näköhavainnon palloon. En uskonut ennenkuin kokeilin itse. Huomasimme kauhuksemme toisen pallon räjähtäneen ja toisen jääneen ehjäksi. Etsintäryhmän valtasi epäilys pallon "roikkumisesta" yläilmoissa pitkänkin aikaa.

Minulta kysyttiin pallon korkeutta. APRS:n sisältämässä NMEA -formaatissa olevassa datassa pallon korkeus tuli metreissä, mutta ameriikkalainen ohjelma halusi välttämättä muuttaa sen jaloiksi! :-(
Kartturin penkillä istuessani sylissäni oli: laptop, käsikapula, ketturauta, Gt -karttakirja, muistilehtiö, kynä, kompassi, yms. Tästä ahtaudesta puuttui kuitenkin taskulaskin, jolla olisi voinut muuttaa jalat metreiksi. (WinAprs -ohjelmassa olisi voinut myös tutkia raakapaketteja, jossa korkeus olisi näkynyt metreinä. Kannattaa tutustua huolella ohjelmaan ja sen dokumentaatioon ENNEN käyttöä.)

Onneksemme toinenkin pallo räjähti ja puheet kahvitauosta Altan Essolla voitiin unohtaa :-)
Jatkoimme ajoa pohjoiseen. Ilmarin laskuvarjo ei tietenkään purrut ohuessa ilmassa, joten saimme kuulla pallon tulevan alas todella lujaa. Teimme taktisen (ja väärän) päätöksen siirtyä lähemmäs ilmaria kääntymällä länteen Tikkakosken kohdalla. Sain pitkän tauon jälkeen kopitettua APRS -paketin, jolloin pallon ikoni hävisi ruudulta???? Zoomasin pari kertaa ulospäin kartalla, ja .... HOBLAA!, Ilmarin laskuvarjo oli alkanut pikkuhiljaa hidastamaan alastuloa ja lounainen suihkuvirtaus oli siirtänyt pallon meistä parikymmentä kilometriä pohjois-koiliseen. Onneksi Jeppe on autosuunnistusajoiltamme oppinut tekemään käskystä nopeita U-käännöksiä: "Eiku.... Tota..." "Ympäri?" "Joo!" :-)

Loppu häämöttää

Menetimme APRS -yhteyden Ilmariin, mutta ajoimme jonkun/joidenkin avuliaitten hamssien 80m majakasta kopittamien koordinaattien avulla kohti Ilmarin sijaintia. Ilman tätä apua olisimme joutuneet haravoimaan "pimeässä". Kiitos!

Ajoimme parkkiin Äänekoskelaiselle huoltoasemalle (Kuvan kohta 1.) ja suunnimme ketturaudalla pallon olevan meistä itään. Lähdimme ajamaan pääkatua itään ja samassa saimme kopitettua APRS paketin. Etäisyys oli alle kilometrin! (Kuvan kohta 2. Auton plussat muuttuvat vihreästä punaiseksi. Tiemme U-käännösen (Rutiinilla :-) kohta 3.) ja mutkittelimme keskustassa, kunnes olimme aivan lähellä ja jalkauduimme noeasti autosta teollisuusalueen pihassa (Kohta 4.) . Aivan liian nopeasti. Muutamien kuukausien valmistelu ja odotus sekä toista tuntia jatkunut kuumeinen navigointi, laskenta ja kommunikointi härdelli oli enää vain huipennusta vailla. Kiiressä unohtuivat mm GSM puhelimet ja pamppuantennit autoon. Ehdotin Jepelle ristisuuntiman ottoa ja siirryin autolle, Jepen jatkaessa "vainun saaneena" suunta-antenni tanassa kohti signaalia. Muutamaa minuuttia myöhemmin Jeppe tervehti omakotitalon pensasaidan läpi saunan rappusilla vihtaa tekevää isäntää ja kysyi: "Onko tänne pudonnut taivaalta mitään lähiaikoina?" "Tonne koivuun tuli jotain", sanoi isäntä viitaten olkansa yli peukalolla. Ilmari 19 oli löytynyt!

Loppu

Olisin voinut ajaa auton pihaan, mutta auton avaimet olivat Jepellä :-) Jeppe tallusti takaisin autolle ja saimme yhteyden Rikun (OH2LWO) johtamaan muuhun porukkaan, jotka tulivat paikalle ja ajoimme sitten Ilmarin luokse.

Tarinan opetus

Mr. Murphy oli taas kyydissä ja miltei kaikki mikä pystyi menemään pieleen, meni! Pallo kuitenkin löytyi. Eikä pudonnut esim Päijänteeseen! Onneksi meillä oli vesitaso noutovalmiudessa etsinnän ajan.
Välillä olivat adrenaliinatasot korkealla, kun ahtaassa 80km/h liikkuvassa autossa koittaa samaan aikaan käyttää kynää, käsirigiä, sylimikroa (Jonka touch-pad "hiiren" käyttö pomppivassa autossa on ihan oma ongelmansa koneen tulkitessa auton, koneen ja sormen välisen tärinän hiiren klikkauksiksi :-) ), laskinta (Löytyi lopussa) ja GT-karttaa. Olo oli kuin USS Enterprisen komentosillalla Klingonien hyökätessä. Kommelluksista huolimatta homma lopulta onnistui!
Tunnin paluumatka takaisin leirille oli sitten oma kokemuksensa. Pallo oli jo "halussa" eikä navigointiakaan tarvittu. ("Nelosteitä etelään. Vasemmalle Himoksen risteyksestä." "Selvä!") Paineet olivat takanapäin ja toimettumuuden karsimiseksi aloin jo suunnitella Ilmari XX:n etsintäkalustoa ja -ohjelmistoa.

Ilmari XX

Toivottavati ensi kesäleirillä taas lentää Ilmari. Jos haluat mukaan ilmarin etsintään et välttämättä tarvitse erikoisvarusteita, mutta jokainen radioamtöörihän tietää ettei koskaan voi olla ylivarustautunut :-)

Hyödyllisiä varusteita ovat

Jos luulet etsinnän kiinnostavan niin liity ihmeessä Ilmarin postituslistalle anna kuulua itsestäsi.

Takaisin OH2JBB:n Ilmarin etsintäsivulle